Hyvinvointi ja oppiminen yhdessä – miksi toista ei ole ilman toista?
Hyvinvointi ja oppiminen. Yhtenä kokonaisuutena. Ilman toista ei ole toista eikä kumpikaan ole ennen tai jälkeen toisen. Niitä pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti ja niitä tulee kehittää myös samoin – rinta rinnan.
Olemme olleet useiden organisaatioiden strategiatyön tukena. Niissä kaikissa on tällä hetkellä yhtenäinen kokonaisuus, josta puhutaan todella paljon. Hyvinvoinnin ja oppimisen kokonaisuus.
Miksi hyvinvointi ja oppiminen yhdessä ovat nyt tärkeitä?
Varsinkin koulutusorganisaatioissa viimeiset kolme vuotta ovat haastaneet sekä oppijat että henkilöstön äärirajoille. Henkinen kuorma tilanteessa, jonka jatkumisesta eikä kehittymisestä ole tietoa, on ollut kova. Epätietoisuus, toimintaympäristön jatkuvat, epäselvät muutokset ja muuttunut sosiaalinen konteksti ovat tuottaneet valtavasti pahoinvointia, minkä seuraukset tulevat näkymään pitkään – jopa vuosikymmenten päähän.
Mediasta välittyy kuva maailman tilanteesta ja huolestumisen aiheista suoraan ja suodattamatta meidän kaikkien kasvoille. Jäämme usein yksin tulkintojemme ja tunteidemme kanssa – miten minun ja meidän käy, mihin tämä kaikki voi lopulta johtaa ja miten itse toimimalla voisin helpottaa sekä omaa että muiden oloa. Tuttuja kysymyksiä, joihin harvalla on vastauksia.
Edellä kuvattu tilanne olisi jo haastava yhdessäkin myrskyssä. Ja nyt niitä on tullut tasaiseen tahtiin useita. Palasten yhteensovittaminen, syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ja oman toimintakyvykkyyden ylläpitäminen vaativat meiltä äärimmäisen paljon.
Tarvitsemme tilannekuvaa – missä nyt mennään, mitä on tapahtunut. Yhtenäisen tilannekuvan edes osittaisenkin selkiytymisen jälkeen tarvitsemme toiminta-avaruuden. Mitä tekemällä poistamme epämukavuutta, johon olemme joutuneet. Mistä tiedämme, että voimme luottaa löytämiimme ratkaisuihin ja niiden toimivuuden.
Yhteiskehittämällä kohti kokonaisvaltaista oppimista
Moniin kysymyksiin on ainakin yksi kynnyskysymys ja vastaus: yhdessä. Tarvitsemme toisiamme tilannekuvan muodostamiseen. Katsomme asioita omasta maailmastamme jäsentyneiden kaleidoskooppien läpi. Jonkun toisen näkökulma voi olla toinen ja tuoda tilanteeseen aivan uudenlaista ajateltavaa. Mitä useammista näkökulmista hahmotamme avoimesti tilannetta, sitä todellisempana haastekenttä näyttäytyy.
Myös toimintamalleja ja tekemisiä voidaan pohtia yhdessä. Erilaiset kokemusmaailmat luovat pohjaa riittävän hyvien ratkaisuille ja etenemiselle. Mitä moninaisempia ja lukuisampia ehdotuksia toimintamalleiksi löydetään, sitä varmempaa on, että jokin ja jotkut niistä ovat oikeaan johtavia. Erilaisia vaihtoehtoisia toimintamalleja on testattava ja arvioitava niiden käyttökelpoisuutta, on ennakoitava. Ja tällaisessakin työssä parviäly, yhdessä kehittäminen ja joukkoistaminen tuovat aivan uudenlaisia näkökulmia tulevaisuuden- edes osittaiseen haltuunottoon.
Suunnan tarkistus on yhtä tärkeää kuin suunnasta päättäminen. Mitä aikaisemmin huomaamme olevamme oikealla tiellä, sitä nopeammin etenemme. Mitä aikaisemmin huomaamme olevamme väärässä, sitä helpompaa on peruuttaa ja reivata suuntaan uuteen kohteeseen
Verkkopohjaisen yhteissuunnittelun ja -kehittämisen mahdollisuuksia voi ja kannattaa hyödyntää esimerkiksi yllä kuvatuissa tilanteissa. Ei ole olosuhdetta eikä tilannetta, johon tästä työstä ei olisi apua ja merkitystä. Erityisen hyvin yhdessä tehtävä työ sopii hyvinvoinnin ja oppimisen kokonaisvaltaiseen edistämiseen. Siinä työssä tarvitaan kaikkia: oppijoita, heidän lähipiirejään ja moninaisia sidosryhmiä.
Ota yhteyttä, mietitään mikä on sinun haasteesi ja pohditaan yhdessä, mikä ratkaisu on sinulle toimivin tilanteessasi. Emme ole yksin.
Toimivia ratkaisuja haastaviin tilanteisiin jo yli 22 vuotta – Fountain Park.
